Pienoismallit.net

Gloster Gladiator II

Ylik Oippa Tuomisen GL-255

Gloster Gladiator I hävittäjät saatiin Suomeen Ruotsin kautta aivan talvisodan kynnyksellä ja olivat talvisodan alkaessa ensimmäisten joukossa vastaanottamassa venäläisten hävittäjiä ja pommituslaivueita. Gladiatoreiden hisoriasta löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia tietenkin Suomen Ilmavoimien Historia 25:ssä ja esim osoitteessa surfcity.kund.dalnet.se/gladiator_finland.htm. Talvisodan ensimmäiset Gladiatorien pudotukset kirjattiin ruotsalaisten vapaaehtoislaivueen Flygflottilj 19:n Gladiator I:n tiliin (vänr Iacobi). Nämä Gladiator-koneet olivat käytössä läpi jatkosodankin ja niiden viimeinen lento ajoittuu vuoteen 1944.

Lentolaivue 26:ssa aloitti ylik Oiva ”Oippa” Tuominen ässäuransa voitokkaasti Gladiator II -koneella. Hänen nimikkokoneekseen on mainittu juuri tämä GL-255, vaikka tehokkaasti hän työskenteli muillakin Gladiator II-koneilla, kunnes siirrettiin lentämään Fokkereita. Talvisodassa Tuominen saavutti kuusi ilmavoittoa Gladiator-koneilla ja kaksi Fokker XXI-koneilla ollen talvisodan pudotustilaston toisella sijalla. Jatkosodan alettua lentomestari Tuominen ampui Fiat G.50-hävittäjällä heinäkuussa 1941 alas kahdeksan SB-2-pommittajaa. Näiden ja talvisodassa saavutettujen ilmavoittojen perusteella Tuomisesta tuli ilmavoimien ensimmäinen Mannerheim-ristin ritari.

Rakentamani malli sijoittuu helmikuuhun 1940, jolloin ylik Tuominen oli pudottanut tällä koneella 3½ SB-pommittajaa ja yhden I-152 hävittäjän (SIH 25) ollessaan Kuluntalahden jäätukikohdassa Kajaanissa osa Osasto Siiriäistä (Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti vuosikerta 1996 no. 2). GL-255 ei näytä päässeen useinkaan PM.netin galleriaan – löysin ainoastaan sieltä ainoastaan Sunbeamin versio (http://www.pienoismallit.net/galleria/malli_456/).

Tämä on itse asiassa toinen yritykseni samasta aiheesta: ensimmäinen Rodenin pakettiin pohjautuva GL-255 tuhoutui tumpuloituani valokuvien oton jälkeen… Nyt aihiona Eduardin Limited Edition 1:48 sarja ja siihen liittyvät Eduardin etsiosat (ja joitakin Kuivalaisen etsiosia, jotka poimin Rodenin versiosta). Ohjaamon kuomu on Squadronin vakumuovikuomu. Moottoria ja ohjaamoa tuli myös rakenneltua lisää. Moottorisuojus vaatii paljon käsityötä, jotta siitä saa oikean mallisen ja riittävän väljän. Alasiiven istutus oli suhteellisen hyvä, mutta asettuivat hiukan liian vaakasuoraan (ja erityisesti vasen puoli), ja kaipasivat trimmiä. Siipien ulko- ja keskisiiven kiinnityskohdan suojaliuskat tein 1 mm Aizu-teipiillä. Siipien etummaisten pystysalkojen suunnittelulogiikka on minulle mysteeri, koska nyt käytännössä joutuu salon etu-alaosan irrottamaan salosta, jotta sen saa myötämään siipiprofiilia. Maalauksen suhteen seurasin SIH 25:n ohjeita ja hiukan erilailla kuin esim. Rodenin maalausohje ehdottaa: yläpuolella nelivärinen brittien kaavio (Dark Green, Light Green, Dark Earth, Light Earth; runko ja korkeusohjaimet alapuolelta alumiinipronssia; oikeat siivet keskiviivaan asti mustat ja vasemmat valkoiset. GL-255:n sivuvakaajassa oli ilmeisesti ollut helmikuussa -40 jokin korjaus, joka edellyttänyt jonkin toisen koneen sivuvakaajan käyttöä, koska väritys oikealla puolen ei ollut ihan synkronissa rungon värityksen kanssa.

Kansallisuustunnuksien ja muiden koristeiden suhteen noudatin SIH 25:n kuvia ja osin Rodenin Gladiatorin ehdotuksia. Siiven alapuolen konetunnukset tein omilla sapluunoilla; pienemmät tulostin decal-kalvolle. Rodenin mukaan siiven yläpuolella olisi pitänyt olla pelkkä hakaristi ilman valkoista ympyräpohjaa, mutta onneksi satuin tarkistamaan Kari Stenmanilta, joka heti toimitti valokuvan GL-255:stä, ja siivellähän oli kookas ”perinteinen” hakaristikuvio. Tarvelaatikon decalit pääsivät käyttöön. Kannussukseen kiinnitetyn vaijerin tein myöskin SIH 25 kuvien mukaiseksi (näyttää olleen Rodeninkin ohjeissa tyystin väärin). Rigauksen aloitin siimalla, mutta tein ilmeisesti liian pienet läpivientireiät siipiin, ja monet siimoista irtosivat milloin missäkin vaiheessa. Korjaukset tein EZ-linella enkä taida jatkossa siimaan koskea. Viimeiseksi tein kaksikomponenttiliimalla äärivalot siipiin sekä ylä- että alapuolen valot.

Maalit: Mr Hobby Black (H2), Flat Black (H12), Flat White (H11), Russet (H33), Wood Brown (H37), Neutral Gray (H53), Interior Green (H58), Middle Stone (H71), Dark Earth (H72), Dark Green (H73, Green FS-34102 (H303); Alclad Duraluminium (ALC102), Copper (ALC110), Burnt Iron (ALC121); AK Steel (AK476); Model Master Green Zinc Chromate (1734).

Kommentit

Onhan tuo loistavasti tehty Gelli.

"Talvisodan ensimmäiset pudotukset kirjattiinkin ruotsalaisten vapaaehtoislaivueen Flygflottilj 19:n Gladiator I:n tiliin (vänr Iacobi) heti talvisodan alkaessa."

Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että ensimmäinen pudotus tehtiin peräti Bulldogilla ja että F19 tuli kuvioihin vasta tammikuussa -40. Tuota ekaa pudotusta en nyt pysty tarkistamaan, koska olen reissussa.
Aivan erinomainen Gelli! Niin rakentaminen, maalaus kuin valokuvakin onnistuneet upeasti. Säästämisestä kysyisin: varsin siistiltä näyttää; olisiko voinut hieman käytön jälkiä laittaa? Joka tapauksessa todella upea!!
Mika Kauranen kirjoitti:
Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että ensimmäinen pudotus tehtiin peräti Bulldogilla ja että F19 tuli kuvioihin vasta tammikuussa -40.
Kiitos Mika. Tarkoituksena oli kertoa, että ensimmäinen Gladiator-pudotus meni F19-laivueen tiliin, korjaan tekstiä tarkemmaksi. Talvisodan ensimmäinen pudotus meni ltn Vuorelalle, Fokker D.XXI - mutta mikähän oli konetunnus?
Petri Jaakkonen kirjoitti:
Säästämisestä kysyisin: varsin siistiltä näyttää; olisiko voinut hieman käytön jälkiä laittaa? Joka tapauksessa todella upea!!
Kiitos Petri. Olin varovainen säistämisen suhteen, koska helmikuun alussa tällä koneella ei paljoa siirtolentoja enempää oltu lennetty. Kuvien perusteella Gellit olivat läpi talvisodan yllättävän siistissä kunnossa, ja olisin odottanut mahanalusten yleensä olevan likaisia ylilentokuvissa.
Juha Savola kirjoitti:
Mika Kauranen kirjoitti:
Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että ensimmäinen pudotus tehtiin peräti Bulldogilla ja että F19 tuli kuvioihin vasta tammikuussa -40.
Talvisodan ensimmäinen pudotus meni ltn Vuorelalle, Fokker D.XXI - mutta mikähän oli konetunnus?
Sen verran pitää tarkentaa, että talvisodan ensimmäinen pudotus, I-16 hävittäjä, meni tosiaankin Bristol Buldogille ohjaajanaan ylikersantti Toivo Uuttu. Koneyksilö oli BU-64 ja ajankohta 1.12.1939 klo 11.45-11.55. Luutnantti Vuorelan Fokker-pudotus (SB-2) tapahtui hieman kello 12 jälkeen ja koneyksilönä oli FR-86.

Itse mallihan on oikein hieno ja mukavaa että tälläinen brittiväreissä oleva yksilökin on mallinettu. Ja olihan Oippa Tuominen huima ukko niin lentäjänä kuin ihmisenäkin.
Tero Ekholm kirjoitti:
Itse mallihan on oikein hieno ja mukavaa että tälläinen brittiväreissä oleva yksilökin on mallinettu. Ja olihan Oippa Tuominen huima ukko niin lentäjänä kuin ihmisenäkin.
Kyllä!
Pikkasen mietityttää, että onkohan tuo "light earth" sävy vähän liian keltainen?
Voi se olla niinkin tietysti että minun näytön säädöt eivät ole kohdillaan.
Minun kuvista löytyy malli GL-279:stä 1/72 skaalassa. www.pienoismallit.net/galleria/malli_12941/
Saa käydä katsomassa.
Tero Ekholm kirjoitti:
Sen verran pitää tarkentaa, että talvisodan ensimmäinen pudotus, I-16 hävittäjä, meni tosiaankin Bristol Buldogille ohjaajanaan ylikersantti Toivo Uuttu. Koneyksilö oli BU-64 ja ajankohta 1.12.1939 klo 11.45-11.55.
Kiitos Tero. Enpä ollut tuota aiemmin poiminut vaan pidin Magnussonin LLv 26:ta pelin avaajana (enkä ole yksin, ennen Mikalle vastaamista vielä tarkistin Krohnin 30.11.1939 Talvisodan ensimmäiset tunnit -kirjasta. Bulldog on tuossa hyllyllä laatikossaan, joten nythän selvisi, että siitä tulee Uutun BU-64.
Juha Savola kirjoitti:
Bulldog on tuossa hyllyllä laatikossaan, joten nythän selvisi, että siitä tulee Uutun BU-64.
Huolehdi siitä, että se on IV versio, joita suomalaiset käyttivät. Siitä ei ainakaan 1/72 skaalassa ole kuin joku CMR resiiniversio. 1/48 mallaista en tiedä. Modifioin itse ikivanhasta Airfixin 1/72 versiosta suomalaisen BU-68:n
www.pienoismallit.net/galleria/malli_13705/
AJ 15.7.2018 23:05 Vastaa lainauksella
Moi Juha, Kehuja kompaten, upea Gladiator ja loistava taustoitus. En ole Gladiator asiantuntija, mutta erittäin hyvältä näyttää kaikinpuolin - ehdottomasti viikon mallin ainekset kasassa. Kyllä diggaan ja hieno lisä Suomen ilmavoimat 100 vuotta ryhmikseen. Parhain terveisin, AJ
Taidokkaasti toteutettu Gladiator. Siistiä jälkeä kaikin puolin ja aina pitää hattua nostaa myös taidolla tehdyille takiloinneille, on ilo katsoa kun toisilla on homma noin hyvin hallussa. Suksien kaksivärimaalaus hyvin aidon oloinen, samoin säistämiset nestevuotoineen aidon näköisiä myös. Noiden kangaspintojen säistämien yläpuolelta onkin sitten jo haastavampaa, eikä niihin sellaisia kulumia edes tullutkaan kuin metallipintoihin. Onnittelut siis hienosta mallista!

On myös mukava lukea aina näitä taustoituksia itse esikuvasta, kuin myös itse mallin rakentamisesta.

Yhtä asiaa hieman ihmettelen, nimittäin tuota Brittikaaviota. Gladiatoreita en kovin hyvin tunne, mutta minulla on ollut sellainen käsitys kuvien perusteella että näissä kaksitasoissa tuota nelivärikaaviota sovellettiin niin että ylätasojen yläpinnat ja rungon sivut olivat Dark Green / Dark Earth sävyssä ja alatasojen yläpinnat olivat Light Green / Light Earth sävyssä. Ei niin että rungon sivuilla olisi noita Light sävyjä. Korjatkaa tosin jos olen väärässä.
Markku Rinne kirjoitti:
. Ei niin että rungon sivuilla olisi noita Light sävyjä. Korjatkaa tosin jos olen väärässä.
Kyllä niitä Light sävyjä vedettiin runkoonkin noin keskilinjasta alaspäin.
Mika Kauranen kirjoitti:
Pikkasen mietityttää, että onkohan tuo "light earth" sävy vähän liian keltainen?
Kiitos Mika, tuo Eduardin/Rodenin tarjoama Middle Stone -vaalenruskea taitaa todellakin olla epäonnistunut sävy, ja 50% vaalennettu Dark Earth, ja samoin vaalennettu Dark Earth, olisi ollut parempi ratkaisu (kiitos B. Miettinen, IPMS-Finland S.I.G.).
Markku Rinne kirjoitti:
…minulla on ollut sellainen käsitys kuvien perusteella että näissä kaksitasoissa tuota nelivärikaaviota sovellettiin niin että ylätasojen yläpinnat ja rungon sivut olivat Dark Green / Dark Earth sävyssä ja alatasojen yläpinnat olivat Light Green / Light Earth sävyssä.
Kiitos Markku. Olet oikeassa brittimaalaukseksesta. Otinpa tästä sen opiksi, että syytä tarkistaa eri lähteistä ja kysyä asiantuntijoilta varmuuden vuoksi rakennussarjan ehdottaman maalauskaavion ristiriitaisuudet. Näiltä sivustoilta olen aina apua saanut.
AJ kirjoitti:
hieno lisä Suomen ilmavoimat 100 vuotta ryhmikseen.
Kiitos AJ!
Mika Kauranen kirjoitti:
[Kyllä niitä Light sävyjä vedettiin runkoonkin noin keskilinjasta alaspäin.
Suomen Ilmavoimien Hävittäjät I, Historia, maalaukset ja merkinnät ( Stenman / Holda ) kirja kertoo kuitenkin kuten minäkin tuolla edellä arvelin. Kirjan samalla aukeamalla ( sivut 74-75 ) valokuva ja väripiirros GL-255 koneesta helmikuussa 1940. Koneen sivut ovat pelkästään kaksivärikaaviossa Dark Green / Dark Earth.
Juha Savola kirjoitti:
Kiitos Markku. Olet oikeassa brittimaalaukseksesta. Otinpa tästä sen opiksi, että syytä tarkistaa eri lähteistä ja kysyä asiantuntijoilta varmuuden vuoksi rakennussarjan ehdottaman maalauskaavion ristiriitaisuudet. Näiltä sivustoilta olen aina apua saanut.
Samoin itse olen pyrkinyt tekemään, aina varmistamaan eri lähteistä. Mikäli mahdollista niin eri kirjallisuuslähteistä tai netin syövereistä saa usein hyvää tietoa ja kuten sanoit, myös tällä sivustolla on usein paljon hyvää ja hyödynnettävää tietoa. Joskus tulee vastaan kuitenkin konetyyppejä tai yksilöitä joista ei yksinkertaisesti mitään tietoa löydy ja silloin on vain luotettava valmistajan ohjeisiin…oli ne sitten oikein tai väärin ;-).
Markku Rinne kirjoitti:
Kirjan samalla aukeamalla ( sivut 74-75 ) valokuva ja väripiirros GL-255 koneesta helmikuussa 1940. Koneen sivut ovat pelkästään kaksivärikaaviossa Dark Green / Dark Earth.
Käytäntö ilmeisesti vaihteli. Nelivärikaavio-Gelleistä on runsaasti mustavalkokuvia, joista rungon värien tummuuserot näkyvät selvästi. Erään kirjan sivulla 40 on sivukuva, jonka kuvatekstissä todetaan: "Englantilaisen maalauskaavion nk. A- ja B-mallit erottuvat selvästi" (GL-278)
Markku Rinne kirjoitti:
Suomen Ilmavoimien Hävittäjät I, Historia, maalaukset ja merkinnät ( Stenman / Holda ) kirja kertoo kuitenkin kuten minäkin tuolla edellä arvelin.
Tämän piirroksen panin epärelevanttina syrjään, koska tulkitsin sekä SIH 25 että Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 1996 no. 2 sisältävän helmikuiset kuvat GL-255:sta nelivärisessä maalauskaaviossa, myös koneen sivujen suhteen (kuten Mikakin tuo esille kommentissaan). Täytyypä katsoa uudestaan, olenko tulkinnut mv-kuvan sävyt koneen sivuilla väärin.
Olisikohan Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti; julkaisija Ilmailumuseo yhdistys(?)
Juha Savola kirjoitti:
Kiitos Tero. Enpä ollut tuota aiemmin poiminut vaan pidin Magnussonin LLv 26:ta pelin avaajana (enkä ole yksin, ennen Mikalle vastaamista vielä tarkistin Krohnin 30.11.1939 Talvisodan ensimmäiset tunnit -kirjasta. Bulldog on tuossa hyllyllä laatikossaan, joten nythän selvisi, että siitä tulee Uutun BU-64.
Oma tietoni on Kari Stenmanin kirjasta "Suomen Ilmavoimat 1928-40". Uskoisin että Kari Stenman tietää mistä puhuu… :)

Muistaakseni aika pitkään oli vallalla käsitys että Eino Luukkanen suoritti ensimmäisen pudotuksen, mutta sittemmin se tarkentui luutnantti Vuorelaan. Myöhempi historiantutkimus on kuitenkin osoittanut että ensimmäisen pudotuksen suoritti ylik Uuttu. Mainittakoon vielä että tuo oli ylik Uutun ensimmäinen ja ainoa pudotus. Lisäksi Uuttu ammuttiin itsekin samassa ilmataistelussa alas.

BU-64 on varmaankin erinomaisen hyvä rakentelukohde ja merkittävä osa Ilmavoimien satavuotista taivalta.
Tero Ekholm kirjoitti:
Mainittakoon vielä että tuo oli ylik Uutun ensimmäinen ja ainoa pudotus. Lisäksi Uuttu ammuttiin itsekin samassa ilmataistelussa alas.
Menee vähän off topic puolelle, mutta aikamoista antaumuksellisuutta, taitoa ja määrätietoisuutta on täytynyt olla Bulldog-ohjaajilla. Niillähän saatiin Talvisodassa kuusi ilmavoittoa.
Ei tilanne ollut tietysti kovin paljoa erilainen Gladiator-ohjaajienkaan osalta. Pikkasen kyvykkäämpi Gladiator tietysti oli.
Eipä tainnut Ilmavoimilla olla koko Talvi- eikä Jatkosodassa kuin kaksi (2) jotakuinkin asiallista hävittäjätyyppiä; Brewster ja Mersu. Noistakin Brewster oli puhtaasti teknillisesti arvioituna nk. hävittäjä vain VV. 41-42. Mersu sitten olikin oikea täysverinen sotaratsu!
Upeita tuloksia lentäjämme kuitenkin saivat nk. II ja III-linjan koneilla. Kiitokset varmaan kuuluvat koulutukselle, henkilökohtaisille taidoille, taktiikalla ja kaikkien sidosryhmien (mekaanikot, ilmavalvonta, tiedustelu) saumattomalle yhteistyölle. Arvostan todella paljon kaikkia sotiemme lentäjiä ja heidän sidosryhmien miehiä ja naisia! Olen joskus miettinyt minkälaisiin tuloksiin Ilmavoimat olisivat päässeet kunnon kalustolla; esim. He112 tykkihävittäjä Talvisodassa, Mersut koko Jatkosodan aikana etulinjan hävittäjinä… Ja yrittihän Suomi tosissaan saada ostettua mm. Spitfirejä Englannista syksyllä 1939.
Petri Jaakkonen kirjoitti:
Olisikohan Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti; julkaisija Ilmailumuseo yhdistys(?)
Kiitos Petri, ehdit ensin. www.saunalahti.fi/myma1/1996/1996.html
Mites nuo sukset… kun jokin aika sitten tein Gladiatoreja, minusta Rodenin sukset näyttivät noin 30% liian pitkiltä ja muutenkin liian isoilta; tein kokonaan uudet.

Nätti GL mutta tuosta sinappiväristä en tykkää.

Todella hieno moottori.
Petri Jaakkonen kirjoitti:
Upeita tuloksia lentäjämme kuitenkin saivat nk. II ja III-linjan koneilla. Kiitokset varmaan kuuluvat koulutukselle, henkilökohtaisille taidoille, taktiikalla ja kaikkien sidosryhmien (mekaanikot, ilmavalvonta, tiedustelu) saumattomalle yhteistyölle. Arvostan todella paljon kaikkia sotiemme lentäjiä ja heidän sidosryhmien miehiä ja naisia!
Hyvin sanottu Petri!
Tässäkai pitäisi keskittyä Juhan mallin arvosteluun? Muulle keskustelulle pitäisi kai löytää joku muu väylä?
Mielestäni ihan kivaa keskustelua, mutta kai meidän pitäisi keskittyä tässä Juhan mallin arvosteluun? Itse ainakin lopetan nyt yleisen jutun tähän. Juhan malli on hieno ja kiva kuitenkin, että se herätti keskustelua.
Petri Jaakkonen kirjoitti:
Olen joskus miettinyt minkälaisiin tuloksiin Ilmavoimat olisivat päässeet kunnon kalustolla; esim. He112 tykkihävittäjä Talvisodassa
Rohkenen jatkaa malliin liittymätöntä keskustelua vielä sen verran, että He 112:n erinomaisuus on myytti. Em. mainitun Suomen ilmailuhistoriallisen lehden numerossa 1/2001 on varsin perusteellinen artikkeli "Heinkel He 112
Lammas suden vaatteissa", jossa jokseenkin yksiselitteisesti todetaan ettei kone olisi ollut parempi kuin Fokker. Myytti rakentuu mainoslehtisissä annetuille suoritusarvoille, jotka olivat lisäksi moottorilla jota Suomeen ei olisi saatu.

Todetaan samalla, että Juhan Gladiator on omaan makuuni aika lailla nappisuoritus.
Martti Kuivalainen kirjoitti:
Ehei, IMY ei ole koskaan julkaissut SIL-lehteä.
Kiitos Martti. Enpä muista, miten moisen assosiaation olin saanut rakennettua, mutta nyt ainakin lähdevirhe on korjattu.
Hienosti toteutettu Gladiator. Hyviä detaljeja, ja sen takia noista lähikuvista plussaa. Työn jälki todellakin kestää lähemmänkin tarkastelun. Mainio malli!
Kiitos Janne.