Yrjö Keskimäki Kurikasta on käynyt puolukkametsällä koko syksyn ja marjaa on riittänyt.
– Viime lauantaina viimeksi kävin. Eivät ne (marjat) ole kotiin yleensä kerenneet, vaan ovat jo matkalle jääneet, 76-vuotias marjastaja kertoo puolukkasaaliistaan. Marjat nimittäin kelpaavat ystäville ja tuttaville.
Toisin on valokin eli tutummin lakan laita, jota Kurikasta ei ole löytynyt. Eikä kehumista ole karpalosaaliissakaan.
– 90 kilometrin päästä löytyi, Kurikasta ei, Yrjö Keskimäki kertoo.
– Neva on niin kuivaa, että siellä voi vaikka matalilla kengillä mennä, Keskimäki sanoo. Hän arvelee, että juuri kuivuus on karpalottomuuden syy.
Karpalo ja valokki eivät viihdy yhdessä
Yrjö Keskimäki toteaa, että karpalo on vaikea marja. Poimimisessa hän käyttää konetta ja perkaamisessa Keskimäellä on apuna veljensä 50 vuotta vanha perkuukone.
Karpalon löytämisessä on omat niksinsä hyvänäkin vuonna.
– Yleensä se viihtyy hirvittävän märällä ja vähän heinäisellä paikalla. Ei metsässä – tai ainakaan en ole itse sitä löytänyt sellaisesta.
– Valokkireissuilla kun on, niin näkee, onko karpalo raakaa. Mutta karpalo ja valokki eivät viihdy samalla nevalla. Ainakin ne, mitä minä löydän, ovat eri paikassa, Keskimäki naurahtaa.
Nevan kujeet tunnettava
Marjametsällä liikutaan samalla tontilla hirvien ja jopa karhujen kanssa.
– Olen todennut, että karhuja on ja hirviäkin näkee jonkin verran, mutta ne ovat aika karkkahia. Eivät sano kädestä päivää. Hirvikärpäsiin olen erityisesti törmännyt, Yrjö Keskimäki luettelee.
Ja tottakai, kun ollaan marjassa nevalla, myös sen kujeet on syytä tuntea.
– Vaaranpaikkoja on, mutta ei minulla ikänä, sen verran tunnen maastot ja tiedän nevan kujeet, Yrjö Keskimäki toteaa. Hän kertoo toki joskus kastuneensa marjanpoimintareissulla sen verran, että kotiin on pitänyt lähteä suunniteltua aiemmin.
Yrjö Keskimäki nauttii karpalonsa hillona – tai mieluiten puuron kanssa raakana, suoraan pakastimesta. Keskimäki uskoo karpalon hyviin terveysvaikutuksiin ja kehaiseekin syövänsä jotain marjoja joka päivä.
Marjametsällä käyminen on lisäksi hyvää liikuntaa, josta Keskimäen mukaan tykkää myös selkä, kun maasto, jossa liikutaan, on pehmeää.
– Jos selkä on ollut kipeä, kun on lähtenyt hillastamaan, niin se on ollut terve, kun on tullut takaisin. Pehmeä maa on liikunnallisesti ja seljällisesti hyvä, Keskimäki sanoo.